torstai 19. tammikuuta 2017

Sukkamaraton


Mursin nilkan.

En pahasti, ihan vain pikkuisen. 

Silleen sopivasti, että ehtii lasten sukkavarastot täydentää.

Tavoilleni uskollisesti olen neulonut vain Novitan seitsemää veljestä. Helppoa sohvalla istuessa, ei tarvitse olla puikkoja vaihtamassa sukkaparin välillä.


Raitasukat ja petroolin väriset on suunnilleen kokoa 41. 

Turkoosinsävyiset, uutuuskuviointia Aurora, suunnilleen kokoa 35. 

Raitalapaset on nuorimmaiselle, joka hukkaa lapasen viikossa.

Tuo Aurora oli hieman pettymys, näytti kerällä kivemmalle kuin sukkana, ja menin höyrypäänä ostamaan kaksi kerää punasävyistä ajatuksella omat polvisukat. Mutta kun kaupassa käyminen ei ole niin simppeliä, jos on kipsi jalassa ja talouden ainoa täysi-ikäinen ja ajokortillinen. Ja kun piti varautua tylsyyteen sohvalla.


Raitasukat pienelle kummipojalle, joka on aika hikijantteri. Ajatus oli, että polvisukat saattaisivat riittää keväämmällä villahousujen sijaan. Koko suunnilleen 24. 

Kelta-siniset ovat jälleen kokoa 41 osapuilleen, paikallisen jääkiekkojoukkueen väreissä.

Kirjavat ovat edellistä uutuutta, polarista, suunnilleen 39 kokoiset. 

Polaris puolestaan oli positiivinen yllätys. Olin siitä neulonut pari pipoa, ja olin kuvitellut, ettei niinkään sukissa toimi, mutta sukkaan tuleekin mukavasti raidoitusta.




Täysin normaalista poiketen olen neulonut paljon sinistä, jota normaalisti en tykkää käyttää yhtään. Tosin enpä ole nyt neulonutkaan mitään itselleni. 

Miesystäväni siskonpoika on kuulemma aikamoinen Ryhmä Hau -fani, ja kun jalassa komeilee tassu-kipsi, niin siitä se ajatus sitten lähti. 

Hain netistä kuvan, tulostin sen aikoja sitten excelillä tekemälleni seiskaveikan neuletiheyttä vastaavalle ruudukolle, jäljensin toiselle ruudukolle käsin värikynillä ja sitten neuloin. 


Nyt ei auta kuin toivoa, että on tarpeeksi iso eikä kutita ja miellyttää poikaa.